Byäääh, mä sorruin eilen. Olen heikko, lihani on heikko, mieleni on heikko, voi kyynel! Söin jonkin verran nacho cheese ballsseja ja hedelmäkarkkeja. Osittain on kyllä Vain Elämää-ohjelman vika. En kertakaikkiaan voi sietää kyseistä ohjelmaa vaan Mieshenkilö ja kylässä ollut Parasystävä pakottivat minut katsomaan sitä kanssaan. Se oli viimeinen niitti, en vaan enää kestänyt vastoinkäymisiä joten tein sitä, mikä on minulle luontainen Pahan Mielen Karkoitusrituaali eli söin syömästä päästyänikin. Tosin osasin lopettaa ajoissa enkä ahtanut itseäni ähkyksi niinkuin joskus ennen olisin tehnyt. Vaan nyt omatuntoni soimaa niin että itkua pukkaa. Luonnollinen reaktio minulle repsahtamisen jälkeen olisi todeta, että no se siitä sitten ja jatkaa syömistä mutta tällä kertaa en päästä itseäni luovuttamaan. Litkuilu jatkuu entistä paremmalla motivaatiolla!