Kovin on keveä olo, vaikka vaakalukemat tipahtavat nykyään hitaammin kuin aluksi. Osittain syynä on se, että on lähtenyt jo niin paljon painoa, että väkisinkin putoamisnopeus hidastuu. Ja toisaalta lihas painaa enemmän kuin ihra joten liikunnan myötä painonpudotus on hitaampaa mutta varmempaa. Mittanauhaa en ole vielä löytänyt joten lähteneitä senttejä en tiedä, mutta niitä on vaatteista päätellen tippunut roimasti verrattuna kilojen putoamiseen. Jouduin sukujuhlia varten hankkimaan uudet pöksyt tuossa sunnuntaina, koska helmikuussa ostamani näyttivät kuin pelleltä varastetuilta, roikkuivat ja heiluivat tuulessa. Uudet pökät ovat nyt 6 numeroa pienemmät kuin vanhat, kai jotain on siis kropassa täytynyt tapahtua. Lisää vaatteita en raaskisi ostaa kun ei tiedä, miten asiat lähtevät etenemään kun leikkauskin lähestyy. Talvi mennään niillä mitä kaapissa on, tunikat ja leggarit riittävät mainiosti talven asuiksi arjessa ja juhlassa ;)

Painoa on pudonnut keskussairaalan valvonnan alaisena nyt tasan 14kg eli reilusti yli tavoitellun 8% pudotuksen. Siihen kun lasketaan päälle omin avuin tiputtamani vitonen, on yhteispudotus jo karvan yli 20kg. Ei huano! Pudotus on alkanut näkyä jo niin, että pitkästä aikaa näkemäni ihmiset hätkähtävät muutosta. Vaikka urakkaa on jäljellä ja ajoittain keijupöly tympii (vaikka "oikealle ruualle" siirtyminenkin pelottaa) niin saan valtavasti lisämotivaatiota jo lähteneistä kiloista. Murheenkryyniksi on osoittautumassa minun taikinamassuni, tuo 4 lasta sisällään hautonut pallero, etureppu. Ärsyttävää miten hitaasti se sulaa pois! Tänään jatkoin pitkästä aikaa kuntosalilla ramppaamista, joten eiköhän röllykkäkin siitä karkaa kun tarpeeksi kiusataan!

Vielä jatkan keijupölytystä noin kuukauden verran, sillä tavoitteenani on olla marraskuun lopussa tehtävällä opintomatkalla 25kg kevyempi kuin vuosi sitten samaan aikaan. Joten jaksaa jaksaa vaikka läpi harmaan kiven, jukuliste!