Heipparallaa taasen. Huhhuh mitä pintaliitoa on elämä ollut viimeisen viikon verran, hyvä kun jalat ehtii maata koskettaa kun juoksen työpaikan, koulun, päiväkodin, kampuksen ja kirjaston väliä. Askeleita kertyy ja kaloreita kuluu, ongelma vaan on se, että kohta omat lapset eivät enää tunnista kun eilenkin vilkuttivat vaan auton ikkunasta ohimennen kun kävin vaihtamassa työkassin koulureppuun. Aamulla vien lapset päiväkotiin ja illalla tulen kun ovat jo nukkumassa. Onneksi ei ehdi liikoja ruokaa miettiä, tällä hetkellä keijupölykuuri on mitä oivallisin tapa täyttää vatsa kaiken kiireen keskellä! Viimein alan ymmärtää millaista on syödä vain pärjätäkseen, ilman että ruoka itsessään on pääosassa. Varsin vapauttavaa!

Vaan nytpä meinaa mieli nyrjähtää kun pähkäilen uskaltaisinko/raaskisinko antaa itselleni vapaaillan tästä keijupölyttelystä. Meidät Mieshenkilön kanssa on nimittäin kutsuttu juhliin! Se on senkin puolesta melko ihmeellistä, että minulle osuu juuri vapaa viikonloppu juhlien ajalle ja lapsenlikkakin olisi tarjolla. Vaan ottaako vai ei, en osaa millään päättää! Mukavuudenhaluinen ja laihtumaan motivoitunut pieni ukkeli minun olkapäälläni sanoo, että mene autolla. Olisi ihanaa kun sunnuntaiaamuna ei krapula vaivaa ja voisi touhuta entiseen malliin heti kukonlaulusta alkaen. Toisella olalla se väsynyt ja ikävystynyt pieni pirulainen hokee, että olen vapaailtani ansainnut ja edellisestä kerrastakin on niin kauan aikaa. Toisaalta ajattelen, että eihän tärkeintä ole se, mitä juhlissa suuhunsa laittaa vaan se, miten arkena elää. Eikä minulla juhlia osu vuoteen moniakaan, yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun poistun kotiovesta juhlimistarkoituksessa. Toisaalta hyvin alkanut elimistön paastotila menee sitten myttyyn, kun päivittäinen kaloriannos paukkuu yli äyräiden. Alkoholi on itsessäänkin hurja kaloripommi, saati kun sen verhoilee johonkin makoisaan herkkuliemeen kunten kuohuvaan mansikkamehuun (se Mieshenkilön ostama Fresita on edelleen avaamattomana tuolla)...

Tiedän, että ongelmani on varsin mitätön globaalissa mittakaavassa mutta minun elämäni perustukset tärisevät liitoksissaan kun mietin tätä suuren luokan probleemaa, apuva!