Jou! Taas minä olen alkanut ajatella. Kun olin nuori, isä kysyi aina, että "sattuiko" kun aloitin sanomalla että oon ajatellu... välillä se sattuu vaan aina päädyn ajattelemaan lisää, en koskaan opi. Tällä kertaa olen ajatellut sitä, että mikseivät ihmiset vaan voi tukea minua omaa elämääni koskevissa päätöksissä. Niinkuin nyt tää leikkaus. Olen vatvonut asiaa reilut 2 vuotta ja ottanut asioista selvää. Olen elämäni aikana laihduttanut kymmeniä kiloja ja lihonut vähintään yhtä paljon. Olen tämän prosessin aikana käynyt useamman kerran ravitsemusterapeutin, erikoissairaanhoitajan, työterveyslääkärin, sisätautilääkärin ja kirurgin luona. Olen osallistunut laihdutusryhmään jossa olen kuullut lukemattomia asiantuntijaluentoja. Olen käynyt verikokeissa, tähystyksessä ja kehonkoostumusmittauksissa. Uskoisin, että tunnen itseni todella hyvin, olenhan tuntenut itseni jo 37 vuotta ja 8 päivää. Olen syvästi vakuuttunut kaiken tämän jälkeen, että mahalaukun ohitus on yksi parhaista päätöksistäni, joita olen elämäni aikana tehnyt.

Miksi joillakuilla on se käsitys, että luulen a) leikkausta helpoksi ratkaisuksi ja b) olen kykenemätön arvioimaan omia voimavarojani realistisesti? Pääosin olen saanut kannustavaa palautetta, mutta muutamat (ja kovaääniset) ovat tehneet selväksi, että eivät voi kertakaikkiaan käsittää päätöstäni mennä leikkaukseen. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, en vain kaiken läpikäymäni myllytyksen ja informaation jälkeen jaksaisi joutua puolustelemaan itseäni. Eikö ihmisille voisi riittää se, että missä tahansa elämän suuressa päätöksessä aikuinen ihminen tekee harkitun päätöksen? En peruuta päätöstäni soraäänien takia, pahoitan vain mieleni voimakkaista mielenilmauksista, mitä hyötyä siitä sitten kenellekään on?

Tiedän, että leikkauksissa on riskinsä ja tiedän, että toipuminen vie aikaa. En epäile, ettenkö pystyisi laihduttamaan omin neuvoin itseni jotenkin tolkullisiin painolukemiin. Mutta tiedän myös, että en pysty ilman apukeinoja pitämään painoani kurissa hautaan asti. Ja siinä kohtaa leikkaus tulee kuvaan. Se EI ole ihmeratkaisu, eikä missään tapauksessa helppo keino. Se on apukeino, joka selvittää niin kropan kuin päänupin. Jotkut eivät koskaan pääse irti tupakasta vaikka haluaisivat... takuulla monet olisivat valmiit menemään leikkaukseen, jos leikkaus auttaisi merkittävästi pysymään loppuelämän irti siitä myrkystä. Mutta lihavuutta ei joidenkin mielestä saisi hoitaa kirurgisesti... en tajua. Itselleehän voi aiheuttaa mitä vain harmia vaikkapa kaatumalla lasketellessa, hups jalka poikki - mutta äläpäs anna hoitaa, koska mitäs menit mäkeen! (no myönnän, vähän karrikoitu esimerkki, mutta ymmärtänette pointin).

Tilanne on se, että menen leikkaukseen. En puolustele asiaa tai kysy kenenkään mielipidettä. Kerron asiasta niille kenelle kerron koska minä en häpeile asiaa. Päin vastoin, olen ylpeä että minulla on voimaa ja rohkeutta hoitaa itseni kuntoon ja hakea apua kun omat keinot eivät riitä. Tämä on viimeinen kannanottoni asian suhteen, ugh olen puhunut!

<3