Ajattelin tässä avata vähän arkeani, jotta saatte pienen kuvan siitä, minkälaisen härdellin keskellä tätä painonpudotustani urakoin. Kuten sanottu, mulla on 4 tenavaa. Nämä kupeideni hedelmät ovat iältään 4v, 6v, 7v ja 9v. Eli elämäämme kuuluu päiväkotia, eskaria ja koulua tasaisen kaoottisessa sekoitussuhteessa. Mieshenkilö tekee sentään pelkkää aamuvuoroa arkisin. Minä sen sijaan painan duunia kaikissa vuoroissa, pääasiassa aamuisin 7-15 tai iltaisin 13-21. Työmatkaan ei onneksi mene kuin vartin verran. Tämä vielä kuullostaa omaankin korvaan aivan hallittavalta kokonaisuudelta. Vaan minäpä päätin sotkea pakkaa tuossa reilu pari vuotta sitten ja aloitin opiskelun alueen ammattikorkeakoulussa. Opinnot on monimuotoisia eli koulutunnit ajoittuvat iltaisin klo 17-21, säännöllisen epäsäännöllisesti 1-5 iltana viikossa. Ja koska lähiopetusta on melko vähän opintojen laajuuteen nähden, niin suuren osan työstä teen kotona tietokoneen äärellä. Niin ja mainitsemisen arvoista on, että koulumatkaa minulla on 60km yhteen suuntaan.

Käytännössä mun elämä menee siis niin, että enemmänkin kuin usein minä herään ennen kukonlaulua ja raahaudun suihkuun heräämään. Sitten herätetään lapset ja puetaan heidät kädestä pitäen kun eivät koomaltaan tajua mistään mitään (nukkuvat yössä noin 11h mutta ei tunnu riittävän). Päiväkoti avaa ovensa klo 6.30 ja me ollaan yleensä odottamassa jo ovella. Sitten kaahailen töihin 20km päähän, touhuan kuin pieni possu matalapalkka-alallani ja nautin päivän aikana parit keijupölypussit. Sitten eikun kotiin, pikainen vaatteiden vaihto ja tien varteen odottamaan kimppakyytiä kouluun. Sieltä kotiudun noin 21.30. Jossain välissä toki koitan tehdä pyykkihuoltoa tai muuta mukavaa. Ja lääkäri patisteli, että kuntosalille pitäis ehtiä. Jaa, no, ainahan tässä johonkin väliin mahtuu...

Iltavuoropäivinä, kuten tänään, minä herään tuntia myöhemmin kuin aamuvuoropäivinä. Toimitan lapset tahoilleen ja hipsin takaisin kotiin. Tällaisina päivinä ehdin juoda myös aamuteeni rauhassa, herramunjee että maistuukin paremmalta ihan yksin! Sitten onkin aika tarkistaa kalenterista mitä olen suunnitellut (tai no, yleensä jo illalla tarkistan). Monille päiville mahtuu erilaisia tapaamisia esimerkiksi työharjoittelun tai kehittämishankkeiden parissa, laihdutusprojektiin liittyen esim. ravitsemusterapeutin vastaanottoa tai parityönä tehtävien kouluhommien tiimoilta. Kirjastossakin pitää ehtiä käymään aika ajoin. Sitten kurvaankin töihin, sieltä kotiin klo 21.30 maissa ja homma alkaa alusta. Toki yhtälössä pitää ottaa huomioon myös lasten neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainillat, kerhot ja harrastukset. Ai niin, joskus myös olisi hyvä ehtiä hengittää ja tavata sukulaisia ja ystäviä.

Arkivapaita kertyy kun tekee viikonloppuisinkin töitä. Ne ovat ihania keitaita kaiken keskellä, saan käydä rauhassa kirjastossa ja tapaamisissa, joita piisaa.

Tätä rumbaa olen pyörittänytnyt pari vuotta. Arvatkaas olenko ikuisesti kiitollinen rakkaalle Mieshenkilölle, joka pitää tätä koko pakettia kasassa olemalla se, joka hoitaa enimmät kotityöt ja lasten haut jne. On se rautainen sälli, ei voi kuin rakastaa <3

Tuskin kukaan ihmettelee, että olen nyt tehnyt äkkipäätöksen jäädä opintovapaalle aikuisopintorahan turvin ensi kesään saakka?! Yritän viedä sinä aikana läpi viimeisetkin harjoittelut ja sen pelottavan opinnäytetyön, joka ei olekaan ihan pieni projekti. En malta odottaa, että saan keskittyä arkipäivät koulujuttuihin, illat ja viikonloput perheeseen. Pyykkäyskin kuullostaa ihanalta kun siihen jää viimein oikeasti aikaa! Mutta nyt, pikainen kuppi teetä ja samalla vähän ruotsin läksyjä, heja heja!