Terkkuja paikallisesta lasareetista, jossa minut syväluodattiin leikkausta edeltävästi. Veriarvot ok, sydän ei soittanut paranoidia vaikka pelkäsin ja muutenkin kaikki paremmin kuin mallillaan. Sain ällitystä aikaan sen osalta miten hyvin olen rehkinyt painoa pois jo ennen operaatiota. Kohta menee -30kg rikki, ei huano omastakaan mielestä!
Viime viikollahan minä olin luokkatovereiden kanssa risteilemässä Tukholmaan opintomatkalle. Oli melkolailla menojalkaa matkassa vaikka söinkin käytännössä pelkästään omia pölyjäni ja join vain kevytkolaa. Otin minä menomatkalla yhteensä 4 annosta ilolientä, joka sitten paukahtikin päänuppiin kuin leka. Tuli tanssittua, laulettua karaokea, heiluttua ja hilluttua niin, että takuulla tietää hilluneensa. Ja sama meno jatkui kyllä paluumatkallakin vaikka olin kiltisti selvistäpäin. Ja ilokseni huomasin, että edelleen olen sama tanssihiiri kuin humalassakin, en todellakaan kaipaa kuohuviiniä viihtyäkseni!
Ja arvatkaas kuulkaas miten hiveli itsetuntoa, kun enpäs ollutkaan enää näkymätön! Toki risteilythän on tunnetusti melkoisia porauslauttoja eikä kahdeksannen tuopin jälkeen meidän ikäluokat enää juuri nirsoile mutta so what. Tansittajia tuli ovista ja ikkunoista niin että rumimpia sai jo vähän kivittää jonossa. Enhän minä Mieshenkilöäni mihinkään tai kehenkään vaihtaisi mutta eipä se haittaa tee jos vähän katselee vaihtoehtojaan. Taannoin erään kaverini isä opetti elämänviisauden, että "saa sitä ruokalistaa lukea vaikka oliskin dieetillä". Mieli on siis yhtä keveä kuin askelkin, kun lampsin näitä viimeisiä metrejä kohti loppuelämäni ensimmäistä päivää ensi tiistaina. Ja lopuksi teemaan sopiva viisu, vassokuu!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.