Helou

Minä olen melkoisen kärsimätön ihminen. En voi sietää odottamista ja sitä, että asiat eivät hoidu lähes täsmälleen sillä hetkellä kun päätän jotain tai haluan jotain tapahtuvan. Olen tottunut siihen, että kun tehdään niin tehdään eikä venkoilla ja tehdäänkin kunnolla. Vaikka sitten itketään ja tehdään.

Eli kun laihdutetaan, laihdutetaan vauhdilla, hampaat irvessä ja tosissaan. Hop hop, elokuusta asti keijupölyä syöden laihduin esimerkillisen mainiosti. Vaan kun nyt päänuppi on jäänyt laihduttamisasetuksille, vaikka leikkauksen jälkeenhän ei ole kyse laihduttamisesta vaan kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta ja loppuelämän tasapainottelusta. Osaan käytännössä tämän homman jo mainiosti eli syön pieniä annoksia säännöllisesti ja pidän huolta, että syön myös terveellisesti ja saan ravintoaineita leikatulle henkilölle sopivassa balanssissa. Mutta kun nyt paino ei romahdakaan viuhuen alaspäin! Ou mai gaad, itseruoskinnan paikka. TIEDÄN, että teen kaiken oikein ja esimerkillisesti. TIEDÄN, että aikaa myöten tällä tavalla laihdun pysyvästi ja elimistöystävällisesti. TIEDÄN, että olen laihduttanut jo niin paljon, että kroppani ansaitseekin pientä suvantoa välillä. Vaan kun minä TUNNEN itseni ihan luuseriksi, kun laihduin viikossa vain 200g. Joo joo, vaatteet löystyivät silti päällä ja suunta on hyvä. Mutta kun itkupotkuraivaria pukkaa, minähän tunnen alisuorittavani! No, tämä on nyt tätä totutteluvaihetta, päänuppi tulee perässä. Uskoisin.

Ja sitten sananen ruokailusta. Joka meinaa jäädä välillä liiankin vähälle, kun ei ehdi tai mahaan mahdu. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut hienosti pidettyä ateriarytmin niin, että syön 5-6 pientä ateriaa päivässä ja juon väliajalla sitten kalorittomia nesteitä (pääasiassa vettä, light-mehua ja teetä). Syön paljon kalaa, maha tykkää siitä selvästi enemmän kuin muusta lihasta. Olen myös lisännyt reilusti maitotuotteiden kuten rahkan ja rasvattoman viilin kulutusta. Kun otan vielä 2 kertaa päivässä kalsium + d-vitamiinitabletin niin mun kynsillä pääsis kohta puuhun!

Tässä esimerkiksi lohiruoka, jota mussutin muutama päivä sitten. Lautasena muumikulho, joten annos näyttää vähän isolta kun täyttää astian. Mutta on siis ihan mitattuna 1dl perunamuusia, muutama pala lohta ja 2rkl maitokastiketta sekavihanneksista. Alempana näkee mitä annoksesta jäi lautaselle kun kaikkea en jaksanut.

Ja tässä on se, mitä jäi jäljelle kun söin iltapalaksi voikkarin, perus reissumiessiivu jonka päällä levitettä, kalkkunaleikettä, 5% juustoa ja kurkkua.

Ei näillä eväillä ainakaan lihomaan pitäisi päästä... kyllähän minä itseni tunnen ja tiedän, että kiirehtiminen ja hötkyily ovat minulle sisäsyntyisiä, mutta toivottavasti palaan todellisuuteen taas pian. Ja eiköhän se todellisuus viimeistään ensi viikolla iske tajuntaan kun on joululoma virallisesti ohi ja opinnot jatkuu, sitten onkin taas roimasti muuta ajateltavaa kuin vaakalukemat. Ehkäpä minun kannattaisi myös lopettaa joka aamuinen vaakalle pomppaaminen, vähempikin kuulemma riittää?! Katsotaan olenko valmis niin radikaaliin muutokseen ;) Mutta hei, aurinkoista viikkoa ystävät!